Nina loves Zakynthos <3

Tultiin juuri kotiin viikon reissulta Zakynthokselle. Se on ollut siskoni vakiokohde jo monta vuotta, ja hänen houkuttelemanaan mekin kävimme siellä ensimmäisen kerran toissakesänä. Tällä kertaa seurueeseen kuului meidän ja siskoni perheen lisäksi äitikin. Ollaan nyt oltu kotona pari tuntia ja päiväunien lisäksi olen lähinnä vain googlettanut mahdollisuuksia palata ASAP. Huomiseksi saisi lennot 95 eurolla!!!


 Paikka on aivan taivaallinen! Saari on pieni, vain muutaman kymmentä kilometriä pitkä. Maisemat ovat karun kauniit, mutta kuitenkin myös vehreät ja ilahduttavan vaihtelevat. On vuoria ja oliivipuulehtoja. Saari kelluu turkoosissa ja kristallinkirkkaassa Joonianmeressä ja hiekkarannoilla pesii suojeltuja merikilpikonnia. Taivaalle kiitos tästä, koska sen takia rannalla ei pörrää minkäänlaisia moottoriveneitä sun muita vesijettejä. Ei baareja ja/tai musiikkia.  Vain yksi pieni ravintola ja asuntovaunukiska, josta sai mm. ihania fetaleipiä ja hedelmäsalaattia.


  
 Meno on muutenkin kaiken kaikkiaan viehättävän vaatimatonta. Saarella epäilemättä on jossain piilossa hienojakin hotelleja hienoine ihmisineen, mutta minä olen nähnyt paikallisten lisäksi vaan ihan tavallisen vaatimattomia turisteja ja pieniä perhehotelleja. Usein on tunne kuin olisi astunut suoraan 70-luvun polaroidkuvaan.


  
  
 Asuinpaikaksemme olemme valinneet pienen Kalamakin kylän, jossa ei tietääkseni ole koko kylässä ainuttakaan yökerhoa, ja ravintolat ovat suurinpiirtein kaikki yhden kadun varrella. Vaikuttaa siltä, että suurin osa tekee juuri kuten me, eli kömpii nukkumaan maittavan illallisen syötään, siinä kymmenen ja yhdentoista välillä.


  
 En ole koskaan ollut mikään rantalomailija, mutta hämmästyksekseni minusta on kovaa vauhtia kehittymässä sellainen. Auringonpalvojaa minusta ei kyllä tule, jo ihan siitäkään syystä, että palan niin helposti, mutta ai että on ihanaa vaan maata lämpimässä varjossa. Lukea, nukkua ja ison osan aikaa olla vaan tekemättä yhtään mitään. Ja välillä pulahtaa uimaan. Aivan älyttömän rentouttavaa. Totaalista, syvää lomaa. En kaipaa yhtään mitään muuta. Todellista lomaa on se, että päivän ainoa ratkaistava asia on, mennäkö syömään Parthenoniin (moussaka!) vai Oliivipuuhun (kasvismezeplate!)?


 Viime reissulla käytiin joillakin retkillä, mutta tällä kertaa vuokrattiin vaan omin päin auto ja huristeltiin sillä ristiin rastiin saarta ja vain ällistyneinä ihmeteltiin maisemien pökerryttävää kauneutta, joille mitkään kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta. Kuvista ei lainkaan näy se häkellyttävä syvyys ja avaruus, joka näkymille on niin luonteenomaista.

Ilmastoidun huoneen ansiosta nukuimme joka yö aamiaisaikaan saakka kuin tukit koko perhe, mutta muutamana aamuna sentään kampesimme itsemme ylös ja meren rantaan lenkille jo samoihin aikoihin, kun aurinko nousi vuorten takaa. Pyhästi päätimme, että seuraavalla kerralla teemme niin joka aamu, sillä mikä voisi olla antoisampi alku päivälle.


  
Aivan älyttömän rentouttavaa oli selvästi myös viettää viikko kokonaan ilman somea tai ylipäätänsä ilman elektroniikkaa. Hotellin ”wifi” oli sanalla sanoen liikuttava. Katselin hetken ensimmäisenä päivänä mieheni ähräämistä sen kanssa ja päätin, että minä en edes yritä. Olipa vapauttavaa. Voi kunpa saisin tästä inspistä jatkaa offline-elämää säännöllisesti myös täällä kotona. Hävettää vähän tunnustaa, että myöskään kameraa ei ollut mukana koko reissussa… Ja kännykkäkuviakin on vain kourallinen. Joo myönnetään! *nostaakädet* Olen surkea bloggaaja…. Mutta olo on aivan loistava! Levännyt ja täydellisen tyytyväinen. Se onkin hyvä, sillä kesä on saavuttanut nyt sikäli kulminaatiopisteensä, että on aika alkaa varovasti rapistella työpapereita. Ei haittaa. Kaiken tämän ihanuuden jälkeen on ihan hauskaakin käydä taas töihin

Frendien pasta-papukeittoa

Lupasin tänään pojalleni, että on hänen lempiruokapäivänsä. Että teen ihan mitä vaan ruokaa hän vain haluaa. Hän toivoi pienoiseksi yllätyksekseni pasta-papukeittoa, jonka resepti on peräisin Frendien keittokirjasta. Saimme sen kauan sitten joululahjaksi ystäviltämme ja siinä on itse asiassa useitakin hyviä reseptejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on loistoruokaa esimerkiksi kun pitää nopeasti ja helposti ruokkia iso sakki. Eikä haittaa, vaikka joukossa olisi lapsiakin, sillä tämä maistuu usein heillekin.  Raaka-aineet ovat yksinkertaiset ja vielä huippuedullisetkin. Jutun juju on rosmariinissa, valkosipulissa ja hyvälaatuisessa oliiviöljyssä. Niitä tulee kaikkia hyvin runsaasti.

Tee näin

Löröttele kattilan pohjalle runsaasti hyvää oliiviöljyä ja kuumenna. Pilko sekaan vähintään noin viisi valkosipulinkynttä ja lisää noin pari ruokalusikallista rosmariinia. Pyörittele hetki. Lisää purkki hyvää tomaattimurskaa ja noin 4-5 purkillista vettä. Lisää 2-3 kanaliemikuutiota. Anna kiehua hiljaa noin 20 minuuttia. Lisää joukkoon jotain pastaa, ja kun ne ovat lähes kypsät, sekoita joukkoon vielä huuhdottuja papuja. Itse käytän kidneypapuja, koska ne ovat sekä maukkaita että kauniita. Anna tekeytyä hetken ja nauti. Kuten näkyy, meillä saa välillä nauttia ruokapöydässä myös lukemisesta. Lomalla kun ollaan 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Sisustuskrapula

Nyt on lähtenyt mopo taas käsistä pahan kerran. En muista, koska olen käynyt viimeksi ulkona, syönyt muuta kuin leipää tai mennyt ennen kolmea nukkumaan. Niin tai eilen pakottauduin paistamaan läjän muikkuja. Ja tunnustettakoon, että leivän lisäksi olennainen ravintolisä ovat olleet ”kolme-kahdella-eurolla-Tupla-patukat”. Ennen kuin käyn varsinaisesti asiaan, pahoittelut siitä, että rakeisilla Instakuvilla enimmäkseen mennään tämä postaus, koska kameraankaan ei ole tullut tässä tohinassa tartuttua, vaikka se tuossa käden ulottuvilla pyöriikin.

krapu

Viimeisen viikon (?) vai kaksi (?) olen tutkinut sisustuskirjoja ja lehtiä, suhannut Ikean ja kodin ja kodin ja erään antiikkiliikkeen väliä ja selannut selaamasta päästyäni Tori.fi:tä. Tiesittekö muuten, että siihen on saatavilla erittäin kätevä appsi? Minä opin sen vasta viikko sitten. Nyt on sietämättömän hyvä ja paha olo yhtä aikaa. Toisaalta ideoita pukkaa kiihtyvällä tahdilla ja se aiheuttaa keksimisen iloa. Toisaalta turhauttaa, kun kaikki ideat eivät sitten olekaan – yllätys-yllätys!! – aivan kuolemattomia. Ylipäätänsä homma menee helposti yliyrittämiseksi, mikä ei koskaan näytä eikä tunnu hyvältä. Hutihankinnoiltakaan ei varmaan voi kokonaan välttyä. Ne harmittavat aina yhtä paljon, vaikka olisi vaan kyse jostain tyynynpäällisestä – Nekin muuten ovat käsittämättömän vaikea laji minulle. Ja hmmm… muutakin kuin pelkkiä tyynynpäällisiä on tullut hankittua.

krapu2

Kyllähän tätäkin pitää aika lailla miettiä, että onko hitti vai huti?

Täällä meillä on monta ikuisuusongelmaa. Osa liittyy tähän taloon, osa omaan päänuppiin. Kaikkein haastavinta on saada uusi ja vanha hyvään synkkaan. Tykkäsin ennen enemmän ihan vaan pelkästä maalaisromantiikasta. Siis sellaisesta, jota esitellään Lantlivissä ja Country Living -lehdissä. Ja jossain vaiheessa minulla oli, kuten kovin monella muullakin, valkoinen kausi. Kaiken piti olla valkoista. Muistatte varmaan lähimenneisyydestä ajan, jolloin kaikki sisustuslehdet olivat täynnä pelkkiä valkoisia sisustuksia. Sen jäljiltä meillä on edelleen valkoiset lattiat ja seinät. Ja edelleen olen kuin vanhasta tottumuksesta hyvin helposti tarttumassa pensseliin ja valkoiseen maalipurkkiin.

Vaikka tykkään todella paljon kaikesta vanhasta, pulmaksi on sittemmin muodostunut se, että tykkään myös ihan hirveästi kaikesta modernista: arkkitehtuurista, huonekaluista, taiteesta. Enkä missään nimessä halua asua museossa! Modernin tuominen tähän vanhaan taloon ja ympäristöön on osoittautunut kuitenkin paljon hankalammaksi kuin luulin. Minusta tuntuu, että tilanne olisi huomattavasti helpompi, jos tilanne olisi joku näistä:

  • vanha kerrostaloasunto Helsingin ydinkeskustassa
  • ylipäätänsä vanha talo kaupunkiympäristössä
  • ISO talo, mieluiten joku kivilinna Ranskassa
  • rahaa olisi runsaasti

Mutta ei, meidän tilanteeseen ei päde mikään noista. Tämä on vanha, pieni ja vaatimaton talo maalla ja budjetti on varsin rajallinen.

Tähän kuvaan kiteytyy hyvin havainnollisesti nykytilanne. Kuva on keittiön seinällä olevasta vanhasta painokuvasta, joka esittää Paikkarin torppaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pari iltaa sitten alkoi ahdistaa vanhan ylivalta ja niinpä teippasin sen päälle kokeeksi lehdestä repäistyn kuvan, joka muutenkin kuvaa tämänhetkisiä tunnelmia. Ja kas! Siitähän tuli kollaasi 🙂 Ennustan, että tuohon tuo kuva nyt jääkin epämääräiseksi ajaksi. Ja tästä innostuneena liimailin muidenkin vanhojen taulujen päälle uusia elementtejä. Heti raikastui yleisilme ja sain uskon vahvistusta sille, että tämä on juuri oikea suunta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Modernien elementtien tuominen tänne on haastavaa siksikin, että tavaraa on ennestään jo paljon. Ja kuten tiedätte, sellaisista kalusteista, joiden keskellä on elänyt lähes koko elämänsä, on oikeastaan vaikea sanoa, miltä ne näyttävät. Niitä ei ikään kuin näe. Onneksi on myös helppoja tapauksia, kuten alla olevat kulmakaappi ja nojatuoli, jotka ovat juuri lähteneet uusiin koteihinsa. Varsinkin kun näkee ne noin yksinään ja poissa paikaltaan kököttämässä, ei voi kuin ihmetellä, miten ne ovat täällä niinkin pitkään pyörineet. Facebookin roskalavaryhmät ovat muuten maailman paras keksintö! Ei tarvinnut näillekään muuta tehdä kuin napsaista ryhmään kuvat ja – simbsalabim! – niille tuli noutaja alta aikayksikön. Mutta ihanaa on nimenomaan se, että roskikseen ne eivät menneet vaan ilahtuneille uusille omistajille. Ja se tässä ryhmässä juuri on parasta, samoin kun se ilo, mikä syntyy ilmaiseksi antamisesta.

krapu3

Oma pulmansa ovat kalusteet, joihin liittyy hyvin vahvoja siteitä, mutta joille ei tahdo oikein löytyä tilaa tai jotka ovat muuten hankalia. Olohuoneessa on esimerkiksi kirjoituspöytä, joka on tavallaan tiellä ja liian iso paikalleen, nyt kun olohuoneessa on iso pöytä. Mutta en mitenkään voi siitä luopuakaan. Se on isän ja siksikin äärettömän rakas. Kenties sille täytyy jossain vaiheessa yrittää etsiä joku toinen paikka. Toisaalta se on aivan ihana juuri siinä missä se on, koska sen ääressä on todella ihana istua, sillä ikkunasta aukeava järvinäköala on taivaallinen.  Juuri sen pöydän ääressä usein teen töitä yksin olessani. Erityisen ihanaa on talvella, kun selän takana uunissa humisee tuli. Sitä paitsi pöytä palvelee erinomaisesti esimerkiksi juhlissa vaikkapa juomapöytänä.

Sitten ovat nämä tuolit. Ne ovat perintöä isoäitini lapsuudenkodista. Voivoi. Ne ovat samaan aikaan hankalat ja ihanat. Ne on varmaan kuitenkin pakko säilyttää jo senkin takia, että isoäitini vanhemmille ne ovat tulleet Fredrik Cygneauksen kodista. Älkää kysykö miten, sillä sitä en ole tullut koskaan keltään kysyneeksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hirveän pähkäilyn jälkeen olen tullut nyt siihen tulokseen, että modernia twistiä tänne on tuotavissa helpoimmin seuraavilla jutuilla:

  • taide
  • pikkupöydät, tarjoiluvaunut  yms.
  • pikkutuolit
  • lamput
  • tekstiilit

Palaan näihin kaikkiin vielä varmaan moneen kertaan, mutta nyt kerron vaan, että uusin lamppuihin liittyvä pakkomielle on tässä. Heti kun budjetti sallii, hankintalistalla on Ingo Maurerin Lucellino ❤ ❤ ❤ Tämä on puhdasta rakkautta vain!

lucellino

 

 

 

Viherpiipertelyä

Kun muutama yö sitten hortoilin Pinterestissä etsimässä inspiraatiota olohuoneen ruokapöydän tuoleja varten, silmiini sattui tämä kuva. Pinnasin sen talteen.

Kuva: Pinterest

Myöhemmin kuva alkoi kummitella mielessäni ja palasin siis sen äärelle. Kotonani ei ole ollut  – tai ei ollut ollut vielä viikko sitten – ensimmäistäkään viherkasvia pitkään aikaan. Kaikki ovat kuolleet yleensä aika pian saavuttuaan, välillä ilmeisesti liiaallisen mutta useinmiten liian vähäisen hoidon seurauksena.

Olen kuitenkin aina ihastellut koteja, joissa kasveja on runsaasti. Tätini esimerkiksi on armoitettu viherpeukalo, ja hän on kuulemma välillä salakastellut minunkin kasvejani. Itse asiassa nyt kun oikein ajattelen, en tajua, miten olenkin saattanut kasvit elämästäni kokonaan unohtaa. Sisustusmakuni on jollain lailla vaihdellutkin aikojen saatossa, mutta on muutama avainelementti, jotka ovat säilyneet aina mukana: kirjat, taulut, kynttilät ja pikkulamput. En voi kuvitella kotia ilman näitä. Aina olen myös haaveillut jättiläismäisistä palmuista ja posliinikukista. Ja niinpä päätinkin, että yritän vielä kerran löytää itsestäni viherpeukalon.

Etsin lisää inspiraatiota Pinterestistä, ja sieltähän sitä löytyy pilvin pimein!

Kuvat: Pinterest

Ziisus miten ihanalta näyttää!!! Aivan selvästi kasveja on hyvä olla runsaasti. Niinpä kun muutama päivä sitten kävin muissa asioissa Ikeassa, poimin sieltä mukaan ensimmäiset uuden viherpiipertäjäelämäni idut. Tästä lähtee!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keittiön ikkunalauta on helppo saada vihertämään yrteillä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo muutama pikku kasvi saa aikaan sen, että puutarhan vihreys ikään kuin jatkuu ihanasti sisätiloissa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jep! Ikkunat pikkuisen kaipailisivat pesua….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt olisivat sitten hyvät neuvot tarpeen. Miten nämä saadaan pysymään hengissä? Ja mitkä ovat parhaita kasvien hankintapaikkoja?

Nina /xx

Maalaushommia

Nyt voin kuulkaa hyvällä omalla tunnolla loppuloman maata laiskana vaikka riippumatossa. Sain nimittäin vihdoin tehtyä homman, joka on roikkunut todo-listalla viimeiset kuusi kesää. Kun kuusi vuotta sitten paluumuutimme tänne vanhaan kotitalooni, maalasimme käytännöllisesti katsoen koko huushollin kellarista vintille asti. Ainoastaan alakerran ”hallin” lattia jäi maalaamatta. Toissa kesänä pääsin sentään jo niin pitkälle, että ostin maalit valmiiksi, mutta vasta nyt sain ruoskittua itseni maaliin asti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun homma on tehty, en lakkaa hämmästelemästä, miten olen tätä niin pitkään lykkäillyt. Kysehän oli monellakin tavalla pikkuhommasta. Tila on pieni ja tyhjentämistä minimaalisen vähän, koska kyse on läpikulkutilasta, johon ei mitään kalusteita mahdukaan yhtä pikkiriikkistä pöytää ja lipastoa lukuunottamatta. Nekin ovat tosin mieheni mielestä tiellä, kun hän kulkee edestakaisin kontrabassonsa kanssa. Ja vaikka tila on keskellä taloa ja siitä on kulku yläkertaan, kellariin, vessaan, olohuoneeseen ja keittiöön, kaikkialle muualle paitsi vessaan pääsee muitakin reittejä. Niinpä maalin kuivattelukaan ei aiheuttanut ongelmia, sillä ilman vessaakin pärjäämme helposti, koska meillä on pihalla huussi, jota muutenkin varsinkin kesäaikaan käytämme paljon. Ihan vaan koska tunnelma.

Kaikki muut lattiat on maalattu valkoisella Betoluxilla, mutta lasiverannalla ja keittiössä on vaalean harmaat lattiat. Sillä samalla harmaalla maalasin myös ”hallin”. Tykkään tuosta väristä tosi paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi että olen tyytyväinen, että sain vihdoinkin tämän tehtyä! Odotan erityisesti joulua, koska jostain syystä aina jouluisin keittiössä omalla valtaistuimella istuskellessani minua on erityisen paljon ärsyttänyt, että lattia on maalaamatta. No, nyt saatan arvata, että seuraavaksi alkaa ärsyttää, että juuri maalatun lattian rinnalla varsinkin keittiön lattia suorastaan huutaa huoltomaalausta. Nähtäväksi jää, montako kesää sitä jahkaillessa menee. Veikkaan vähintään viittä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

Libanonilaisia aamiaislettuja

Teille tämä on tietysti jo varmaan kaikille tuttu juttu, mutta itse havahduin vasta hetki sitten hankkimaan itselleni Josen meze – Libanonin herkut -kirjan. Oioi mikä aarre!  Sen takakannessa sitä osuvasti luonnehditaan rouheaksi ruokamatkakirjaksi läpi lumoavan Libanonin. Hesarin ylimalkaisen lyhyen kritiikin mukaan kirja toimii paremmin matkakirjana kuin keittokirjana, mutta itse olen toista mieltä. Kirja on mielestäni aivan loistava ja tasapainoinen yhdistelmä molempia. Reseptejä on juuri sopiva määrä, ja ne on hyvin valittu ja sopivan helposti lähestyttäviä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähi-idän ja Välimeren alueen ruoka on taivaallista! Arvostan ihan valtavasti sitä, että ruokaa laitetaan yksinkertaisista, hyvin säilyvistä ja puhtaista raaka-aineista. Minua kiinnostavat erityisesti kasvisruuat, ja niitä tästäkin kirjasta löytyy ilahduttava määrä. Tykkään kovasti happamasta, ja siksi rakastan sitä, että sitruunaa käytetään paljon – lehtipersiljan, mintun, tillin, valkosipulin, sipulin ja oliiviöljyn ohella. Meze-ruuissa on sekin hyvä puoli, että ne säilyvät usein monta päivää jääkaapissa eikä niitä tarvitse erikseen lämmittää. On yllättävän helppoa päästä tilanteeseen, jossa vähällä vaivalla lautaselleen saa kasattua monen lajin meze-aterian, kun joka päivä tekee yhden tai pari ruokalajia ja lisäksi käyttää edellisten päivien tähteitä.

Mutkikkaita mausteita tai välineitä ei tarvita. Ainoa mauste, jota tarvitaan monessa reseptissä, on sumakki. Sitä saisi kuulemani mukaan ostaa Helsingistä, mutta en ole saanut lähdettyä sen hankintaan. Noin viikko sitten älysin, että vanha ystäväni Ebayhan ❤ varmaan auttaa tässäkin. Ja kyllä, nyt on tulossa sumakkia, za’ataria, appelsiininkukkavettä, ruusuvettä ja granaattiomenamelassia kätevästi postissa. Itse asiassa za’ataria löysin omasta maustalaatikosta jo valmiiksi. Olen saanut sitä tuliaisina jostain. eBay-tilauksen tehtyäni tosin opin senkin, että sumakkia hankkiakseen varten ei välttämättä tarvitsisi lähteä Helsingin keskustaankaan, vaan Konalasta löytyy MiS Oriental Market.

jose2

Kirjassa on valtavasti ihania kuvia ja tunnelmia. Yksi sydämeenkävimmistä on kuvaus isoäidistä, joka herää aamulla anivarhain paistamaan nuotiolla aamiaislettuja koko kulmakunnalle. Näitä samaisia lettuja on nyt meilläkin paistettu harva se aamu, ei tosin vielä kukonlaulun aikaan eikä nuotiolla. Haaveenani on kuitenkin on, että jonakin aamuna teen juuri niin kuin Janette ja paistan ne letut oikealla nuotiolla ja kutsun koko kylän aamupalalle. Täällä maalla näin olisi aivan mahdollista tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Osa letuista on täytetty jauhelihasta ja tomaatista valmistetulla täytteellä, osan olen sivellyt za’atarista ja oliiviöljystä sekoitetulla tahnalla. Jos za’ataria ei ole saatavilla täytteen voi tehdä kuivatusta timjamista, sumakista (tai raastetusta luomusitruunan kuoresta) ja paahdetuista seesaminsiemenistä ja oliiviöljystä.  Lettujen kanssa voi tarjota esimerkiksi vihanneksia ja valutetusta jugurtista, valkosipulista ja kuivatusta mintusta sekoitettua tahnaa.

Lettutaikina

6 dl grahamjauhoja

1 tl suolaa

2,5 dl vettä

0,5 tl kuivahiivaa

2 dl maissijauhoja

Sekoita kaikkia aineet keskenään maissijauhoja lukuunottamatta. Muotoile taikinasta palloja ja pyöräytä ne maissijauhoissa. Peitä keittiöliinalla ja anna kohota huoneenlämmössä yön yli. Pyyhi uunipelti kostella rätillä, kauli taikina ohueksi ja pyöreäksi ja levitä täytteet. Paista 220 asteessa uunin keskitasolla noin minuutti.

Vettä ei siis tosiaan tarvitse lämmittää ja hiivaa tulee vähän. Janeten mukaan on nimittäin tärkeää, etteivät letut kohoa liikaa, koska silloin niistä tulee liian huokoisia. Ja tietysti letut voi paistaa myös esim. Muurikkapannulla, jos sellainen on käytössä.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Taikina syntyy nopeasti ja helposti ja on miellyttävää käsitellä. Ja kivaa on, että taikina on aamulla valmista paistettavaksi. Luulenpa tosin, että meillä näitä tullaan syömään välillä myös iltapalaksi, ja eväiksikin nämä ovat varmasti mainioita.

Nina / xx

 

 

Pakko saada penkki!

Eilen illalla kävi sellainen vahinko, että puolen yön kieppeillä aloin pohdiskella olkkarin tuolikysymystä. Ihan vaan kokeeksi vilkaisin pitkästä aikaa Ikean valikoimaa. Ei kerta kaikkiaan mitään. Sitten siirryin suosiolla Vepsäläiselle. Paljon ihania klassikkoja joo. Mutta vaikka noin kymmenen vuotta sitten haaveilin Eamesin tuoleista, nykyään niitä on vaan liikaa joka paikassa.

Vepsäläiseltä silmiin osuivat kuitenkin Valantin suunnitelemat Ystävä-tuolit.

ystava

Kuvan lähde: Valanti.fi

Näissä näyttää olevan moni asia kohdallaan. Ne ovat riittävän pienet ja sirot mutta kuitenkin nojatuolimaiset. Ja niissä on matala selkänoja ja niitä saa monelaisilla verhoiluilla. Myös irtopäällisillä. Pitäisi käydä paikan päällä tutkimassa ja koeistumassa. Ainoa miinuspuoli on hinta. Toisaalta kokemus on osoittanut, että laatuun kannattaa satsata.

Sitten avasin Pinterestin. Virhe. Tavallaan. Kävin nimittäin nukkumaan vasta kuudelta, enkä olisi malttanut käydä vielä silloinkaan. Mutta ainakin silloin yöllä olin sitä mieltä, että sain ratkaistua monta kysymystä. Katsotaanpa kestävätkö aatokset päivänvalon.

Tässä ensinnäkin random-kollaasi yleisesti ottaen ihanista kuvista. Tykkään hirveästi uuden ja vanhan sekoituksista mutta liian sliipattua, stailattua ja fiiniä ei saa olla. Se ei tunnu omalta. Tärkeämpää kuin tyylikkyys on ehdottomasti kodikkuus, ja siksi sellainen puoliboheemi uuden ja vanhan sekoitus on siis tavoitteeni.

koti1

Kuvat: Pinterest

Näissä seuraavat kuvat sen sijaan eivät kokonaisuudessaan ole mitenkään erityisen veretseisauttavia. Mutta niissä on kaikissa kuitenkin joku yksityiskohta tai piirre, joka sai minut oivaltamaan jotain siitä, mitä haluan.

penkki2

 

penkki4

Kuvat: Pinterest

Ja tässä siis vielä muistinvirkistykseksi kuva tilanteesta, johon ratkaisua haen:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seuraavat ajatukset ovat nyt selvinneet. Ehkä:

  1. Tuolit tulevat olemaan keskenään erilaisia. Muutama keskenään samanlainen voi tietysti olla.
  2. Pöytä on jo itsessään sekoitus uutta vanhaa, koska se on tehty keittiön toisesta vanhasta peiliovesta, johon on lisätty lasilevy, ja nykyinen jalka on Ikean kromijalka. Myös tuolit tulevat olemaan todennäköisesti osa uusia osa vanhoja. En hirveästi kaiken kaikkiaan tykkää tuosta pöydän jalasta kyllä, mutta paremman puutteessa se menettelee. Huippuhyvä puoli jalassa kuitenkin on halvan hinnan lisäksi se, että korkeutta voi säätää. Se onkin todella tärkeä asia, sillä olen tullut siihen tulokseen, että varsinkin koska kyse on olohuoneesta, pöytä saa mielellään olla mahdollisimman matalahko. Ja myös tuolien selkänojien pitää olla riittävän matalat. Huone on itsessään aika korkea, ja jotenkin siellä matalat tuolit ja pöydät näyttävät mielestäni kauniilta.
  3. Olemassa oleva kauan sitten sitten ostettu Ludvigin haamu jää varmaankin käyttöön, koska se on kiva pari pöydän lasin kanssa.
  4. Pöydän toisessa päässä on vanha kahdenistuttava sohva ja se jää siihen. Sen voi sitten jossain vaiheessa vaihtaa parempaan. Tässä vaiheessa riittää, kun hankkii siihen vaikka jonkin kivan uuden pellavapäällisen.
  5. Pöydän toiseen päähän tulee ehkä muita tuoleja isompi ja varmaankin vanha tuoli. Siinä voi olla vaikka muita korkeampi selkänoja.
  6. Ja viimeinen vaan ei vähäisin idea on penkki! Toiselle puolelle pöytää tulee penkki!
penkki1

Kuvat: Pinterest

Tämä penkkiasia on juurikin se joka ne yöunet lopullisesti vei. Selaillessani kuvia hakusanalla dining etc. kiinnitin jossain vaiheessa huomiota siihen, että yllättävän monissa kuvissa oli tuolien kaverina penkki. Ja nimenomaan siten, että toisella puolella pöytää oli penkki toisella puolella tuoleja. Sehän näyttää todella hyvä idea ja on juuri sopivasti yllättävä valinta nimenomaan olohuoneeseen. Penkki on myös taloudellinen ja tilaa säästävä ratkaisu sikälikin, että siihenhän mahtuu kylki kyljessä enmmän jengiä istumaan kuin erillisille tuoleille. Mietin ainostaan, että kuinka hyvä penkillä on istua pitkään. Joku pehmuste on varmaan hyvä olla.

Ja ratkaistavaksi jää vielä, millainen penkki olisi hyvä. Selvää on vain, että sellainen pirttikalustoversio ei tule kysymykseen. Vilkaisin yöllä vielä Tori.fi:n tarjontaa ja siellähän oli monta erilaista penkkiä. Tässä esimerkiksi kaksi omalla tavallaan ihanaa tarjokasta. Tapiovaaran Pirkka ja vanha jugend-penkki. Kummatkin vaan ovat valitettavasti tarkoitukseen vähän liian lyhyitä.

penkki4

Kävin katsomassa myös jotain uusia penkkejä esim. Elloksella, mutta luulenpa, että kirppisversioon päädyn. Lasiverannalla on yksi pirttikalustotyyppinen vanha penkki. Täytyykin siirtää se hetkeksi olkkariin ja fiilistellä ja koeistua sen avulla ajatusta. Ja sitten idea pitää vielä myydä miehelle.

 

Kiitti kesäkuu, olit ihana <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä vuonna kaikki on ollut etuajassa. Pionitkin ehtivät kukkia jo kesäkuun puolella ja olivat parhaimmillaan juhannuksena. Tämän kaiken keskikesän ihanuuden keskellä aina alkaa vähän ahdistaa se, että aika kuluu niin nopeasti. Siksi tuntuukin hyvältä idealta vielä vähän fiilistellä kesäkuuta. Jotta muistuu mieleen, että vaikka se on hetkessä ohi vilahtanutkin, niin paljon siihen on sentään mahtunutkin elettyjä hetkiä.

Kesäkuu ja sitä myöden loma alkaa aina poikasen syntymäpäivillä. Niitä onkin siksi aina kiva juhlia myös aikuisväen voimin, sillä synttärit toimivat mainioina kesänaloitusbileinä. Vajaa viikko sen jälkeen läksimmekin serkkureissuun Köpikseen, josta olenkin kertonut jo täällä blogissakin. Tuntuu kuin siitä olisi jo aivan ikuisuus.

tanska6

Ilman Instagramia en kuolemaksenikaan muistaisi, mitä ihmettä sen jälkeen on tapahtunut. Eipä varsinaisesti juuri mitään. Ollaan oltu vaan kotona ja olenkin nauttinut juuri siitä: että saa vaan olla kotona, eikä tarvitse varsinaisesti tehdä mitään. Kelitkin ovat olleet koko ajan aivan loistavat. Minulle nimittäin sopii erinomaisen hyvin se, että välillä sataa ja välillä paistaa. Aurinkoisina päivinä voi notkua pihalla ja rannoilla, sadepäivinä lukea, laitella kotia ja kokkailla.

Yllättävän vaikeaa on kuitenkin välillä antautua vain oleilemaan. Helposti käy niin, että jos ei huvita eikä jaksa tehdä yhtään mitään, niin siitä tuleekin ahdistunut olo. Ja on tunne, että teki tai ei, niin lomalla pitäisi vähintäänkin osata nauttia joka sekunnista. Tosiasia kuitenkin on, että varsinkin pitkiin lomiin mahtuu monenlaista, ja helposti päivät alkavat vain lirua ohi. Se tuntuu aina ajan tuhlaamiselta.

Oli kuitenkin kiva, että innostuimme pikkuisen kodin laittelusta ennen juhannusta. Saimme vihdoinkin hieman alkuun pitkään toteuttajaansa odottaneen olkkariprojektin. Juhannus tosin katkaisi toteutuksen. Ennen juhannusta siirtelimme vanhoja kalusteita uusille paikoille ja hankimme uuden lasiovisen kirjahyllyn olohuoneeseen. Siitä ja muutamasta muustakin löydöstä olen kirjoittanut täällä. Nyt hommaa pitäisi jatkaa ja taidammekin lähteä ensi viikonvaihteessa Bilnäsiin ja Fiskarssiin Antiikkimarkkinoille etsimään toista lasikaappia, jonne saisimme harvoin käytettyjä astioita, ja lisäksi hankintalistalla on trymoopeili. Lopuksi pitäisi löytää vielä sopivat tuolit, mutta niiden pitää olla modernit, ettei olkkari ala näyttää liiaksi museolta. Aikanaan on toki edessä myös pintojen uusimista ja osittain eristeidenkin vaihtamista, mutta sen aika ei ole vielä muutamaan vuoteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kuvassa näkyvän huippuihanan maljakon sain jo etukäteen syntymäpäivälahjaksi äidiltäni. Äitini on saanut itse sen 50-vuotislahjaksi iso-äidiltäni, joka puolestaan on perinyt sen omilta vanhemmiltaan. Se on kuin tehty pioneille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhannusta vietimme kotona. Kuten jo vappupostauksestani kävi ilmi, en ole pakkojuhlien ystävä. Ainoastaan joulua hössötän antaumuksella pitkän kaavan mukaan. Niinpä vietämmekin usein vaput, uudet vuodet ja juhannukset ihan vaan keskenämme kotona. Nyt kävin hakemassa myös äitini tänne juhannuksen viettoon. Perheen miesväki oli keikalla sekä aatonaattona Espoon Urkuyö ja aaria -konsertissa että paikallisilla juhannusjuhlilla aattona. Mummille oli juhlaa päästä kuuntelemaan.

keikka1

Muuten vietimme rauhallisen kotijuhannuksen. Söimme aattona yksinkertaistakin yksinkertaisemman aterian, joka koostui niistä kaikkein keskeisimmistä klassikoista: kesän ensimmäisistä Lemin siikleistä, sillimössöstä, graavilohesta ja mansikoista. Muuta ei ihminen kaipaa. Paitsi tietysti vaniliajäätelöä niiden mansikoiden kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä olisi ollut rannassa iso kokkokin, mutta kukaan ei lopulta jaksanut – kaikkien niiden perunoiden jälkeen – kammeta itseään sitä sytyttelemään. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan ole tapahtunut, sillä meillä on nyt sitten iso nuotio jonain muuna iltana.

Juhannuspäivänä oli ihana ilma ja sen istuimmekin muistikuvani mukaan aamusta iltaan pihalla, ja minä paiston jättimäisen keon muurinpohjalettuja. Niitä sitten syötiin jos jonkinlaisilla täytteillä. Illaksi menimme naapuriin serkkuni mökille saunomaan ja katsomaan futista. Siellä onkin koko kylän mahtavin kisakatsomo, jonne mahtuu helposti vaikka koko kylä. Sunnuntaina köllöttelimme keskellä järveä, sillä useammallakin serkulla on laituri, josta viimeinen pala toimii tarvittaessa lauttana, mikä onkin sikäli kätevää, että keskelle järveä paistaa taatusti aurinko aamusta iltaan. Sorry muuten, että jauhan koko ajan serkuistani, mutta mulla nyt sattuu olemaan maailman ihanimmat serkut, joista monet myös asuvat enemmän tai vähemmän vakituisesti naapurissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäkuulle leimallista on ollut myös valtavan kokkailuinnon herääminen. Olen siitä jo ehtinyt intoilla täällä blogissakin. Ja jatkoa piisaa ihan lähipäivinä, sillä kuten olen Instassa jo kertonutkin, olen hommannut lisää Meze-kirjoja, ja innostus sen kuin yltyy yltymistään.  Tänään on ollut sadepäivä ja ilokseni innostuin aloittamaan myös keittiön suursiivouksen. Kunhan saan sen tehtyä, tai ehkä jo ennenkin, voisin tehdä jonkinlaisen postauksen myös keittiöstäni. Se on nykymittapuilla hyvin vaatimaton ja epätrendikäs mutta minulle hyvin rakas.

Mutta nyt tervetuloa heinäkuu! Huomenna menemme viettämään naapuriin yhden pikkuserkkuni jenkkivieraiden kanssa Amerikan itsenäisyyspäivää. Kutsussa sanottiin, että teemme hodareita ja heiluttelemme tähtilippua. Sehän sopii.

Ihanaa heinäkuuta myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Nina / xx

 

Helteinen Puistoblues

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Järvenpään Puistobluesissa. Kuten on jo aiemminkin ollut puhetta,  en ole festari- enkä messuihimisiä lainkaan. Esimerkiksi Porin Jazzeillakin kävin toissakesänä ensimmäistä kertaa. Sinne minut veti silloin Bob Dylan ja Susanne Vega. Tällä kertaa en edes tiennyt, keitä Järvenpäässä esiintyy, ja idea olikin kokonaan mieheni.  Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella tiedän, että hänellä on usein hyviä ideoita, joten lähdin tietenkin matkaan. Hänellä on ollut iät ja ajat tapana järjestää perjantaisin bändikavereidensa kanssa oma varjoblues, mikä tarkoittaa bluesin soittamista Tapsan autotallissa yömyöhään. Siellä onkin tullut notkuttua nuorempana bändärinä monet kerrat, mutta tällä kertaa vietin poikani kanssa perjantaina leppoisan koti-illan ja menimme Järvenpäähän vasta launtaina perässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tapahtuma osoittautui leppoisaksi ja mukavalla tavalla kotikutoiseksi. Koska esiintymässä ei ole kovimman luokan staroja, meininki on yleisesti ottaen sympaattisen vaatimatonta. Järvenpäähän kukaan ei selvästi tule näyttäytymään ja patsastelemaan, vaan kuuntelemaan musiikkia ja rennolle piknikille. Tämän kerran esiintyjät olivat minulle ennestään täysin tuntemattomia J. Karjalaista lukuunottamatta. Kukaan ei tehnyt mitään aivan lähtemätöntä vaikutusta eivätkä nimetkään jääneet siksi mieleen. J. Karjalainenkaan ei ole mikään ykkössuosikkini, mutta livenä ja festaritunnelmissa kaikki kuulostaa helposti ilahduttavan hyvältä.

Sää todellakin suosi tapahtumaa, ja oli itse asiassa vähän liiankin kuuma. Olin olevinani fiksu, kun valitsin päälleni yhden eittämättömistä lempimekoistani eli Balenciagan aivan ohuenohuen trikoomekon. Ideana oli suojata mm. dekoltee ja olkapäät auringolta, mutta niin vaan onnistuin kuitenkin käräyttämään selkäpuolen. En onneksi pahasti kuitenkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmi oli, että en tajunnut etukäteen, että vieressä olisi ollut myös ranta, jonne olisi voinut mennä uimaan ja vilvoittelemaan välillä. Vaikka meillä ei uimakamppeita ollutkaan, vetäydyimme kuitenkin poikasen kanssa kuumimpaan aikaan rannalle puun varjoon vilvoittelemaan ja nautimme siellä makoisan metrilakulounaan ja jälkkäriksi tietysti jätskiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sekin teki tunnelmasta viihtyisän, että paikalla oli myös runsaasti lapsia. Heille oli myös järjestetty myös ihan omaa ohjelmaa. Omalle lavalleen kapusivat nimittäin aina yhtä mahtavat Pommi ja Gommi! ❤ Ja lapsilla oli myös mahdollisuus maalata ja nikkaroida itselleen omat kitarat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavalla kerralla olen fiksumpi ja osaan varustautua paremmin. Otan mukaan ainakin uimakamppeet ja kunnon tuolin tai vähintäänkin meditaatiojakkaran. Olen nimittäin kauhukseni huomannut, että tässä iässä kokopäiväinen filtillä istuminen ei enää onnistukaan yhtä hyvin kuin nuorempana.

Mitäs festareita teillä on tänä kesänä ohjelmassa?

Nina / xx

 

Löytöjä, löytöjä!

Oioi, tänään on ollut onnekas päivä. Surffasin tänään vähän netissä ja etsiskelin lasiovisia kirjahyllyjä ja sen sellaista ja meinasin jo masentua, kun mitään kivaa ei ollut tarjolla. Tai ainakaan minä en löytänyt. Kauppareissulla ajoimme sitten kokeeksi Fasaaniin, kun sieltä on ennestään hyviä kokemuksia. Ja heti tärppäsi! Siellä oli tasan yksi lasiovinen kirjahylly, mutta se oli juuri sopivan kokoinen ja muutenkin passeli tarkoituksiimme. Kyytiin vaan! Olemme mieheni kanssa molemmat tarvittaessa erittäin nopeita päätöksentekijöitä, joten yhden hyllyn ostoa ei onneksi tarvinnut sen enempää märehtiä. Kotona kävi ilmi, että vainu oli oikea. Hylly osoittautui aivan täydellisen korkuiseksi taustaksi pöydälle. Ja muutenkin tuli tunne, että vihdoinkin asia alkoivat luistaa olkkarin osalta oikeaan suuntaan. Paljon on vielä tekemistä, mutta kokonaissuunnitelma alkaa nyt hahmottua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi alkaa tuolien miettiminen. Alustava ajatukseni on, että pitäisi löytää jotkut riittävän modernit ja samalla rennot tuolit, joissa on kiva istua pitkiä iltoja. Jotain sellaisia jotka ovat jo vähän kallellaan nojatuolien suuntaan. Värin pitää olla joku aika vaalea, mutta en osaa tarkemmin vielä tarkemmin sanoa, mikä väri olisi hyvä. Sitäkään en osaa vielä hahmottaa, että pitäisikö tuolien olla keskenään samanlaisia vai ei. Todennäköisesti päädyn johonkin ainakin osittain sekalaiseen settiin. Voi olla, että joku tai jotkut noista kuvassa näkyvistä tuoleistakin jää käyttöön. Olen usein kärsimätön, mutta nyt ajattelin olla kärsivällinen ja harkitsevainen tämän tuoliasian kanssa. Saa nähdä kuinka käy. Myös pöytää täytyy vielä tuunata, mutta siihen palataan myöhemmin.

Fasaanista mukaan tarttui muutakin. Hämmästyksekseni törmäsin nimittäin myös tähän tilkkutäkkiin. Ollakseen vanha täkki, se on yllättävän hyvässä ja siistissä kunnossa. Huomenna kippaan sen vielä pesulaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eikä tässäkään vielä kaikki. Tarjolla oli  myös läjä vanhoja opetustauluja, joihin olen myös aina ollut heikkona. Mukaan lähti söpö sorsataulu, jonka ostin keittiöön, siellä jo ennestään olevan vuohen kaveriksi. Kotona kävi ilmi, että tämä olikin sille varattuun paikkaan liian iso. Mutta ei hätiä mitiä, tälle löytyi aivan kertakaikkisen täydellinen paikka pihamajasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kertakaikkisen onnistunut päivä siis. Hauskaa on myös, että heti huomenna pääsemme koeponnistamaan uutta järjestystä vieraiden kanssa, kun serkut tulevat illalla syömään. Ja luksusta on myös, että pöytään voi poimia nyt pioneita omasta pihasta! Sarah Bernhardit ovat suopeasti alkaneet avautua. Oi onnea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA